Kaksi Chempolis Oy:n ja Numaligarh Refinary Ltd:n yhteistä bioetanolijalostamoa Assamissa vastustanutta kansalaisaktivistia  on pidätätettty  ja asetettu syytteeseen. Kansalaisjärjestöt vaativat toisen yhä pidätettynä olevan aktivistin vapauttamista ja syytteistä luopumista. Järjestöt vaativat myös ympäristöluvan eväämistä jalostamohankkeelta. Hanke uhkaa järjestöjen mukaan rauhoitetuksi kaavailtua Deopaharin metsää ja sen pohjoispuolella sijaitsevaa Kazirangan kansallispuistoa.

Heinäkuun 15. iltapäivällä Soneswar Narah nousi puhujalavalle bioetanolijalostamon ympäristöluvan kuulemistilaisuudessa Rajabari Letekujanin koululla Intian Assamissa. Tiedostusvälineiden  mukaan hän arvosteli hanketta sen ympäristöhaittojen ja yhteiskunnallis-taloudellisten vaikutusten vuoksi.  Aluehallinnon edustajat mykistivät mikrofonin. Narah jatkoi puhettaan pyrkien kertomaan kuulijoille, miten hanke vaikuttaisi vain muutaman kilometrin etäisyydellä sijatsevan Kazirangan kansallispuiston ekosysteemiin. Paikalla olleet osavaltion poliisit rynnivät puhujakorokkeelle, pakottivat Narahin pois puhujalavalta ja veivät hänet väkivalloin koulun pihalla odottaneeseen poliisiautoon.

Bioetanolijalostamon ympäristöluvan edellyttämän kuulemistilaisuuden raportti sisältää tapauksesta aivan toisenlaisen  kuvauksen. Sen mukaan Narah alkoi puhua hanketta vastaan, kaivoi esiin helposti syttyvää nestettä sisältävän säiliön ja yritti sytyttää sen. Yleisen epäjärjestyksen vallitessa poliisit kiidättivät hänet pois puhujalavalta. Soneswar Narah pidätettiin. Poliisin ilmoituksen mukaan hän sairastui poliisin suojissa seuraavana yönä ja on ollut sairaalahoidon tarpeessa. Narah on edelleen pidätettynä.

Soneswar Narahia vastaan nostettiin syytteet murhayrityksestä, virkavallan väkivaltaisesta vastustamisesta ja kuulumisesta rikollisjoukkioon.

Soneswar Narahia vastaan nostettiin syytteet murhayrityksestä, virkavallan väkivaltaisesta vastustamisesta ja kuulumisesta rikollisjoukkioon. Muutamia päiviä myöhemmin kuulemistilaisuuden tapahtumista myös toinen aktivisti, Pranab Doley määrättiin pidätettäväksi.  Hän sai syytteen murhayrityksestä. Omien sanojensa mukaan Doley oli kuitenkin tilaisuuden aikana New Delhissä hoitamassa Kazirangan riistanvartijoiden ampumalla vammauttaman pikkupojan asioita.

Jo aiemmin tämän vuoden keväällä poliisi pidätti molemmat aktivistit. Silloin syynä oli heidän Iso-Britannian yleisradioyhtiön, BBC:n ohjelmassa esittämä kritiikkiKazirangan kansallispuistossa villieläinten suojelun nimissä tapahtuneita ampumisia ja niiden tutkintaa kohtaan. Tapauksissa on kuollut ja haavoittunut viime vuosina kymmeniä ihmisiä, aktivistien mukaan salametsästäjien lisäksi viattomia paikallisia asukkaita. Viime keväisessä ampumistapauksessa Kazirangan kansallispuiston riistanvartijat ampuivat 7-vuotiasta poikaa, Akash Orangia, joka vammautui pysyvästi.

Soneswar Narah ja Pranab Doley edustavat Assamissa toimivaa viljelijöiden ja maatyöläisten Jeepal Krisak Sramik Sangha (JKSS) järjestöä. Se puolustaa mm. Intian lainsäädännön takaamia Kazirangan alueen heimoyhteisöjen, metsien asukkaiden ja maattoman väestön oikeuksia asumiseen, omaan elämäntapaan ja työhön. Järjestö vaatii ympäristönsuojelun toteuttamista puolueettomasti ja yhteiskunnallisesti kestävällä tavalla.

National Alliance of People's Movementin tiedotustilaisuus. Lähde: NAPM

Elokuun loppupuolella intialaisten kansalaisjärjestöjen katto-organisaatio National Alliance of People's Movements  (NAPM) vaati Soneswar Naharin välitöntä vapauttamista. Kansainvälistäkin huomiota herättäneessä tiedostustilaisuudessa järjestö edellytti, että kaikista tekaistuista syytteistä aktivisteja vastaan luovutaan.  Järjestön mukaan Chempolisin ja NRL:n bioetanolijalostamon ympäristöluvan kuulemistilaisuus oli laiton ja siten mitätön.  Järjestö vaatii bioetanolihankkeen ympäristövaikutusten arviointiraportin hylkäämistä sen sisältämien virheellisten tietojen vuoksi. Syyskuun lopulla Intian metsä-, ympäristö- ja ilmastonmuutosministeriön  asiantuntijapaneeli päätti kuitenkin puoltaa ympäristöluvan myöntämistä bioetanolilaitokselle.

PAIKALLISEN VASTARINNAN HISTORIA

Kun JKSS edustaa lähinnä heimoyhteisöjä, on myös paikallisten assamilaisten arvostelu Numaligarhin öljynjalostamoa kohtaan vuosien varrella voimistunut.  Yhteistä näille on huoli Deopaharin metsän kohtalosta, jolla on välitön yhteys Kazirangan kansallispuiston tulevaisuuteen.

Jalostamo tarjoaa vähän työpaikkoja assamilaisille nuorille.

Paikalliset ihmiset ovat myös tyytymättömiä öljynjalostamon työllistävään vaikutukseen. Jalostamo tarjoaa vähän työpaikkoja assamilaisille nuorille. Suuri osa työntekijöistä, erityisesti koulutettu henkilökunta tulee Assamin ulkopuolelta. Kun laitoksen perustamisen ehtona aikoinaan olleet sosiaalisen kehittämisen ohjelmat ovat jääneet suurelta osin toteuttamatta, on väestön tyytymättömyys jalostamoyhtiötä kohtaan jatkuvasti kasvanut. Heinäkuisessa kuulemistilaisuudessa paikalliset asukkaat ilmoittivat kannattavansa bioetanolijalostamon rakentamista, mikäli se tarjoaa työpaikkoja paikallisille ihmisille, eikä se yhdessä öljynjalostamon kanssa vaaranna ympäristön luontoa.

Työttömyyden vuoksi paikallisten asukkaiden kritiikki kohdistuu myös ympäristön suojelemiseksi öljynjalostamon ympärille perustettuun rakennuskieltoalueeseen, No-Development Zoneen.  Tässä vastakkain ovat luonnonsuojelun tavoiteet ja ihmisten toimeentulo. Vyöhykkeen perustamisen jälkeen ja erityisesti Intian ympäristötuomioistuimen toissakesäisen päätöksen seurauksena Assamin osavaltion viranomaiset ovat sulkeneen monia vyöhykkeen sisällä toimineita pienyrityksiä. Koska korvaavia työpaikkoja ei ole syntynyt, paikalliset ihmiset pitävät epäoikeudenmukaisena, että NRL saa jatkaa ympäristösäädösten rikkomista samalla, kun viranomaiset pakottavat pienyritykset sulkemaan ovensa. Kesäkuun alkupuolella  järjestetyssä noin tuhannen ihmisen mielenilmauksessa  kritisoitiin myös jalostamon toimintatapoja. Ihmiset vaativat jalostamoa suorittamaan maansa menettäneille sekä työtapaturmissa kuolleiden perheille ja loukkaantunelle  maksamatta jääneet korvaukset.

Laiton louhos Kazirangan kansallispuiston suojavyöhykkeellä. Kuva Rohit Choudhury

Myös ympäristöongelmat aiheuttavat paikallisväestössä huolta.  Öljynjalostamon läheisyydessä sijaitsevien vesialueiden ja jokien rantamailla on mm. riisipeltoja ja sokeriruokoviljelmiä, joiden pelätään saastuvan laitokselta valuvista jäte- ja sadevesistä. Pelko on todellinen, sillä alueen sademäärät ovat monsuunikauden aikana korkeat. Silloin lähivesistöihin valuu jalostamoalueelta runsaasti hulevesia. Ympäristöviranomaiset ovat aikaisempien lupaprosessien yhteydessä antaneet huomautuksia jalostamoyhtiölle sadevesien keräämisestä ja käsittelystä. Paikalliset kyläläiset käyttävät vesistöjen vettä sellaisenaan jokapäiväisessä elämässään.

Paikalliset kyläläiset käyttävät vesistöjen vettä sellaisenaan jokapäiväisessä elämässään.

Aivan jalostamon kupeessa on teeviljelmiä, joiden satoihin jalostamon ilmaan vapautuvat päästöt vaikuttavat.  NRL:n alkuperäisissä lupaehdoissa edellytettiin, että jalostusprosessista muodostuvat kaasut poltetaan maanalaisessa polttolaitoksessa päästöjen ehkäisemiseksi. Laitoksen aiempien laajennusten lupaehdoissa  Assamin osavaltion viranomaiset  kuitenkin sallivat kaasujen polton soihduttamalla eli ilmassa palavina liekkeinä.

Useissa perättäisissä lupaprosesseissa NRL:n öljynjalostamolle asetetut ympäristölupaehdot ovat vuosien varrella murentuneet. Tämä on tyypillinen ilmiö intialaisessa ympäristölupamenettelyssä. Ympäristöasiantuntijat ovatkin pitäneet Intian ympäristölainsäädäntöä tehottomana. Yhdessä nykyisen BJP:n hallituksen tekemien ympäristösäännösten heikennysten kanssa ympäristölainsäädäntö on käytännössä kokonaan menettämässä merkityksensä.

Teksti:

Juha Holma

 

Paikalliset asukkaat ovat pitkään kritisoineet Numaligarh Refinary Limitedin (NRL) toimia Kazirangan kansallispuiston läheisyydessä. NRL on Chempolis Oy:n yhteistyökumppani Assamissa. Kiista kehityksen suunnasta paikallisväestön ja öljynjalostamon välillä kärjistyy kysymykseen Deoparahin metsän kohtalosta. Metsään rajoittuva ja sinne laajentuva NRL Township, jalostamon henkilökunnan asuinalue sekä metsäluonnon turmeleminen monin eri tavoin uhkaa luonnonvaraisen metsän olemasaoloa ja sen kautta kulkevia villieläinten kulkureittejä. Asukkaiden mielestä öljynjalostamo ei millään voi korvata aiheuttamiaan menetyksiä asuinalueelle rakentamisensa perhos- ja lääkepuutarhan avulla. Paitsi ympäristön tuhoutumisesta asukkaat kantavat huolta myös vuosisataisesta kultturista, jonka kehtona Deopaharin metsä on toiminut.

Arvostelu kiihtyi tämän vuosikymmenen alkupuoliskolla, kun NRL ryhtyi laajentamaan henkilöstönsä asuinaluetta Deopaharin metsään. Samalla se rakensi asuinalueen ja uuden golfkenttänsä ympärille muurin, joka estää villieläinten liikkumisen niiden luonnollisia kulkureittejä pitkin. Intian valtion ympäristötuomioistuin National Green Tribunal (NGT), vaati päätöksessään kesällä 2016 yhtiötä purkamaan muurin ja palauttamaan metsän sen alkuperäiseen tilaan.

Norsut muurilla. Kuvakaappaus videolinkistä: https://www.youtube.com/watch?v=Y0aPPmHdlgU

Kesällä 2016 paikalliset asukkaat julkaisivat videodokumentin, josta riipaisevalla tavalla käy ilmi heidän huolensa Deopaharin metsän ja Kazirangan kansallispuiston kohtalosta, niin luonnosta, eläimistä, kasveista kuin myös omasta tulevaisuudestaankin.

Dokumentissa paikalliset ihmiset kysyvät, keitä kehitys palvelee, meitä vai heitä. He sanovat, että jalostamon ja asuinalueen laajenusten myötä tuhansia vuosia vanha perintö hukataan muutamien ihmisten tuhlailevan elämäntyylin nimissä. Menetykset kohdistuvat paikallisiin köyhiin ihmisiin. Luonnon monimuotoisuus katoaa nopeammin kuin kukaan osasi kuvitellakaan, todetaan dokumentissa.

DEOPAHAR JA NRL TOWNSHIP

Deopahar on noin 130 hehtaarin laajuinen metsä Kazirangan kansallispuiston itäpuolella. Sen eteläpuolella on metsäisistä kukkuloista modostuva noin kymmenen neliökilometrin kokoinen, karbiheimon asuttama Karbi Anglon, karbien kukkulat.  Pohjoisessa ja lännessä Deopahar rajoittuu Kazirangan kansallispuistoon ja sen läpi kulkee villieläinten kulkureittejä, ns. norsukäytäviä Karbi Anglongiin ja itään Dhansiri -joelle. Idässä Deopaharia reunustaa NRL Township, joka on öljynjalostamon henkilökunnalleen rakentama luksusasuntoalue.

Vuonna 1999 Assamin osavaltio asetti Deopaharin ehdolle rauhoitettavaksi metsäalueeksi. Päätös tehtiin tilanteessa, jossa 93% Assamin luonnonvaraisista metsistä, Kazirangan kansallispuistoa lukuunottamatta oli vaarassa tuhoutua. Muiden luonnonmetsien kato on jatkunut tällä vuosituhannella, joten nykyisellään Deopahar muodostaa merkittävän alueen Assamin luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta.

Deoparahin metsässä on lukuisia harvinaisia kissaeläin-, matelija- ja perhoslajeja.   Metsästä on luetteloitu myös suuri joukko harvinaisia kasveja. Paikallisten ja muuttavien lintujen lisäksi rautaviiriöpuissa olevat villimehiläisten pesät kertovat Deopaharin metsän koskemattomuudesta.  Kun Assamin osavaltion vanhin suojeltu metsä, Nambor Reserve Forest suurelta osin tuhoutui, harvat jäljelle jääneet Hoolock gibboni -perheet löysivät turvallisen pakopaikan Deopaharista. Metsästä tuli myös tärkeä kauttakulkureitti eläimille, jotka siirtyvät Karbi Anglongiin ja sieltä Kazirangaan. Tämä metsätilkku tarjoaa nykyisin suojaa myös noin 200-300 luonnonvaraiselle norsulle.

Deopahar on yksi suosituimmista turistikohteista Assamissa. Intian ympäristö- metsä- ja ilmastonmuutosministeriö on listannut sen suojelluksi suunniteltujen alueiden joukkoon. Metsässä sijaitsevat noin 600-900 vuotta vanhat Shivan temppelin ja Lakhowgarthin linnoituksen rauniot. Viime lokakuussa Assamin osavaltion arkeologinen direktoraatti valitsi Deopaharin rauniot kunnostettavien arkeologisten kohteiden joukkoon. Deopaharin rauniot kertovat assamilaisten esi-isien, Ahom -kansan kulttuurista, mutta uusimpien tietojen ja lähistöltä löydettyjen raunioiden perusteella korkeakulttuuri alueella on huomattavasti vanhempaa.

Veistos Ahom -kuningaskunnan kaudelta Deopaharin metsässä sijaitsevilla raunioilla. Kuva Bornav27may.

Deopaharin metsään rajoittuva NRL:n työntekijöiden asuinalue, Numarligarh Township rakennettiin 1990-luvun lopulla öljynjalostamon toimihenkilöitä  ja työntekijöitä varten keskelle Assamin maaseutua.  Tasokkaan asuinalueen  tarkoituksena oli paitsi tarjota asuntoja, myös houkutella ammattitaitoista alan henkilökuntaa keskellä Assamin syrjäseutua sijaitsevalle uudelle öljynjalostamolle.  Yli puolet jalostamon työtekijöistä onkin lähtöisin Assamin osavaltion ulkopuolelta. Kuluvan vuosikymmenen alussa NRL haki lupaa asuinalueen laajentamiselle, vaikka sen väkiluku väheni edellisen kymmenen vuoden aikana vajaasta yhdeksästä tuhannesta runsaaseen kahteen tuhanteen asukkaaseen.

NRL:n mukaan asuinalueelta löytyy nykyisin koulun sekä sairaalan lisäksi monia mukavuuksia kuten kuntosali, tenniskenttä, uima-allasalueita, sekä puistoja ja kiistanalainen golfkenttä. Aluella on myös vuonna 1998 valmistunut Butterfly Valley, perhostensuojelualue. Sitä ylläpitää North East Institute of Science and Technology (NEIST) yhdessä NRL:n kanssa. Perhostensuojelualue perustettiin ympäristöluvan velvoitteiden ja öljynjalostamoon kohdistuneen kritiikin vuoksi. Suojelualueella lisääntyy ja elää tällä hetkellä noin 75 harvinaista perhoslajia. Suojelualueeseen sisältyy myös lääkekasvipuutarha "Smritibon", jossa kasvaa lähes 5 000 erilaista lääkekasvia. Sen tarkoituksena on ylläpitää lääkekasvien monimuotoisuutta alueella ja mahdollisesti kehitellä uusia lääkkeitä kasveista.

Keltainen orvokkiperhonen Kazirangan kansallispuistossa. Kuva Dr. Raju Kasambe.

NRL:n asuinalueen laajennus ei ole ainoa Deopaharin metsän säilymiseen kohdistuva uhka. Vuosien varrella metsää suojelemaan tarkoitettu rakennuskieltoalue, "No Development Zone" on ollut monenlaisten rikkomusten kohteena. Vuosikymmenen alussa metsään dumpattiin noin 50 tonnia muovijätettä.  Myös maanvaltaajat muodostavat uhan metsän luonnonympäristön säilymiselle. Metsään on rakennettu tiiliuuneja, kivimurskaamoja ja teekuivaamoita.  Assamin ympäristöviranomaiset ovat vaatineet näiden toiminnan lopettamista tai sallittujen toimintojen osalta muuttamista ympäristösäädösten mukaisiksi.

Tekemässään dokumentissa paikalliset asukkaat kysyvät, miten perhostensuojelualue ja lääkekasvipuutarha edistävät luonnon monimuotoisuutta, kun samoja lajeja löytyy luonnosta asuinalueen muurien ulkopuolelta.  Muurit myös estävät muiden kuin haluttujen ja asukkaiden viihdykkeksi hankittujen eläinten vapaan kulun alueella. Asukkaiden mielestä NRL on aiheuttanut enemmän peruuttamatonta tuhoa luonnon monimuotoisuudelle Deopaharin alueella kuin mitä se pystyy hyvittämään "luonnonsuojelutoimillaan".

Teksti:
Juha Holma
Vaula Martikainen